Kesän värit käyttöön! Weaving summer´s dyes.

24 lautaa, oinaansarvea. 24 tablets, pattern is called rams horn.

Värjäyskausi alkaa olla kutakuinkin ohi. Paitsi että odotan vielä kehräämöltä viimeistä tilattua lankasatsia, josta pitäisi tulla ainakin yhdet oranssit neulakinnastekniikalla tehdyt polvisukat. Onneksi krappia riittää.

No, nyt on sitten pitkä talvi aikaa käyttää johonkin ihanaan kaikki ne kesän aikana tehdyt ihanan väriset langat... tai ainakin yrittää. Minulla ainakin on sellainen ongelma, ettei meinaa raaskia käyttää omiani. Mitä sitten, jos en enää koskaan saa vastaavaa väriä tilalle?

Olenkin säästellyt ihanimpia värejäni johonkin tosi tärkeään. Sellainen tilaus tulikin.

Viikinkipoika Kilian, ikää melkein neljä vuotta, tilasi vyön. Punaista ja vihreää. Kahdella oinaansarvella, koska isälläkin on.

Katselin lankojani. Punaista... veriseitikkiä. Vihreää... se ihanan hysteerisen vihreä, joka syntyi kastamalla keltainen lanka oman pihan morsinkoon. Nauha on hapsuineen 1,5 metriä pitkä, joten punaista ja vihreää riittää vielä toiseen vyöhön...niin, näistä vyyhdeistä. Kudottavaa lankaa on kyllä pienen kylän tarpeisiin.

* * *

Dye season is almost over, since winter is coming. I do my dyes outside and use rainwater or water from our well, so now my dyekitchen is out of order... I am actually still waiting for one more kilo of yarn, and need to make some oranges for commissioded knee high nalbinded socks.

But winter, which is coming, is excellent time to use all the yarn that has been dyed during the summer.

So. I have a problem. I can not use my most wonderful and unique colours. I am afraid that I will never ever get anything like that so I am saving them for something extra-special.

That kind of an order I did got: a viking boy Kilian, age almost four years, wanted to have a belt. Red and green and rams horn pattern, because his father has that pattern in his belt.

Hm... special order. Yes. Red from my mushroom dyes and hysteric green from yellow-woad combination.

The belt is 1,5 meters long, and decorated with bronze spirals. And there is plenty yarn left in those skeins, so I could make another... And yarn, that is plenty at my house, so I have a lot of tablet weaving and nalbinding to do during this winter.

Hienon miehen vyössä pitää olla pronssia. Of course there is some bronze in his belt too.

Kolme väriä (punainen, keltainen ja vihreä)

Syksyinen jännitysnäytelmä, josta ei puutu vauhtia!

Prologi:

Näyttämö: Kolme noitaa ulkona pimeänä lokakuisena yönä padan ympärillä häärimässä salaperäisiä taikoja mutisten – uups, väärä näytelmä. Siis yksi noita, tai no joku wannabe-värjääjä kai se on, hääräilee kelmeänä päivänä ulkona kattilan äärellä. Ajankohta on toki lokakuu ja tapahtumat levittyvät noin viikon ajalle.

I näytös:

Kattilaan sujahtaa 70 grammaa kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja likoamaan ja myöhemmin keittymään. Kun sienistä on saatu aikaiseksi liemi, värjärimme jättää sienet silti kattilaan ja pistää sinne 250 grammaa lankaa. Syynä moiseen lankamäärään on toisessa kattilallisessa kehitteillä oleva tukevampi veriseitikkiliemi, johon se olisikin ollut ihan omiaan, mutta pientä sekoilua on havaittavissa värjärimme toimissa. Tuloksena onkin hieman vaaleampi punainen sävy, kuin oli aie. Mutta sangen kaunis sävy kuitenkin, jota voisi kuvailla vaikkapa sanoilla tumma lohenpunainen. Semmoinen nieriänpunainen. Lientä on keitelty matalahkossa lämpötilassa, noin 70 asteessa.

Jälkiväri, joka keittyy korkeammassa lämmössä, noin 80–90 asteessa, on kuitenkin ihan kohtuullisen voimakasta sekin ja himpun verran oranssimpaa lankaa nousee kattilasta, kuivana 100 grammaa.

II näytös:

Värjäri liottelee 20 g kuivattuja tiikerikaunosilmiä verihelttaseitikki liemessä (jossa sienenpalaset edelleenkin ovat) jonkin hetken ja keittää lientä n. 90 asteessa. Kun langat, 150 grammaa, lisätään liemeen, niitä keitellään reilun tunnin 75-90 asteessa ja tuloksena on oranssinkeltaista. Kuvitteleeko värjäsi vaan, vai onko väri hieman oranssimpaa sienien vuoksi kuin pelkillä tiikerikaunosilmillä värjättynä?

Jälkivärinä tulee hieman vaaleampaa ja hieman keltaisempaa lankaa 200 grammaa. Värjäri on aiemmin todennut nämä tiikerikaunosilmät sangen väriä antaviksi, siksi hän uskaltaa noinkin paljon lankaa liemeen pistää, ihan hyvin tuloksin.

III näytös:

Liemeen, jossa sienen- ja tiikerikaunosilmänraadot edelleen lilluvat, liotetaan mukaan kuivattua ahdekaunokkia. Aiemmin värjätyistä langoista on kaikki mukavasti irtoavat värjäysainekset talletettu takaisin kattilaan. Yllättäen sekaan sopii vielä myös lankaa. Tässä kohtaa kantaesityksen toteuttaja huomauttaa mahdollisille muille näytelmän tekijöille, että ahdekaunokit kannattanee pistää liemeen uimaan harsopussissa tms. sillä niitten saaminen irti langoista on yhtä tuskaa, mikäli liemestä ei siilata värjäysaineita pois ennen värjäystä. Vielä keriessäkin niitä saa langasta nyppiä. Tästä vielä tietämätön värjäri keittelee iloisena lientään korkeassa lämmössä ja samoin sittemmin lientä, jossa on 100 grammaa lankaa. Tuloksena on kullankeltainen väri, joka toisessa vyyhdessä on jopa paatsaman jälkivärin sävyistä.

Jälkiväriäkin irtoaa ja sillä tulee vihertävän keltaista, sillä värjäri lykkää 80–90 asteessa tapahtuneen värjäyksen loppupuolella sekaan 1,5-prosenttisen rautapuretuksen. Muuten, näytelmän tässä toteutuksessa käytetään 10 % alunalla ja 5 % viinikivellä puretettua lankaa.

Epilogi:

Näytelmässä käytettävät langat ovat ohutta Pirkanmaan kehräämön lankaa ja Wetterhoffin Veeraa. Jälkimmäistä on tarkoitus käyttää kirjonnassa. Lisäsävyjen saamiseksi värjääjä aikoo jossakin vaiheessa porisuttaa värimorsinko- tai indigopadallisen ja dippailla osan nyt värjätyistä langoista siihen. Samaan aikaan on meneillään myös kokeilu, jossa väriä kehitellään veriseitikistä krapin kautta kokenilliin jättämällä vanhemmat värjäysaineet liemeen. Siinä kattilassa alkaa jo jossain vaiheessa olla melkoinen tungos!

Syysterveisin Magdalen

Voihan äklötyksen kauhistuksen ihastus!

Unikankarelaiset kokivat aivan uudenlaisia elämyksiä väripatojen äärellä viikonloppuna Talviyön pidoissa. Niin silmät kuin nenäkin joutuivat koetukselle tattiliemen kanssa, mutta ehdoton hitti oli kokenilli. Tateista mainittakoon että hieman vähempikin mädätys olisi kenties riittänyt, koostumus kun oli kovin kuramainen muutamaa etäisesti sienen jalkaa muistuttavaa juttua lukuun ottamatta. Tämä saattoi vaikuttaa myös lopputulokseen. Tatin ja kokenillin ohella värjäsimme myös suopursulla.

Mutta se kokenilli, mitkä värit! Unikankare koki ennennäkemättömän ällörakastumisen pinkkiin! Mutta hehkutuksesta asiaan. Väittävät että ph:lla leikkimällä kokenillista voi saada hyvinkin erilaisia sävyjä. Hapan vie väriä punaisempaan suuntaan ja emäksinen puolestaan violetimpaan. Violettia emme saaneet aikaan paitsi harmaaseen ja indigolla värjättyyn siniseen lankaan, mikä kannattaa muistaa sillä lopputulos noilla pohjaväreillä oli varsin kiva. Valkoiseen lankaan lopputulos kuitenkin oli... pinkki!

Jaoimme liemen kahtia, koska halusimme testata tuota ph-juttua. Ensimmäisen liemen pyrimme pitämään melko neutraalina. Puretus oli kaikissa värjäyksissä 10% alunaa ja 5% viinikiveä. Ensimmäisellä värjäyksellä saimme tummaa fuksianpunaista, wow! Jälkiväri jos sitä siksi voi sanoa, tuotti kirkkaanpinkkiä.

Toisesta liemestä tehtiin emäksistä soodan avulla. Ph-paperia ei ollut mukana, joten näppituntumalla mentiin. Lopputulos ei ollut mainittavasti violetimpi vaan lähinnä haaleampi ja vaaleanpunainen. Epäilen että toiseen liemeen jäi vähemmän väriainetta, koska liemi jaettiin vasta keittämisen jälkeen. Jälkiväri oli vielä hieman vaaleampi possunpunainen.

Silkkiin molemmista liemistä jäi ällöttävän ihana vaaleanpunainen. :D Liemet otettiin talteen sillä emme ehtineet värjäillä niin kauaa, että väriaine olisi kulunut loppuun ja lankakin alkoi loppua. Ämpärillinen kokenillilientä odottaa nyt parvekkeella uusia kokeiluja. Useimpien ohjeiden mukaan 100g lankaa tarvitsee 10g kokenillia. Tuolla saa sitä tummaa fuksiaa, vaaleampiin sävyihin väriä tuntuisi riittävän loputtomiin…

Ja niin, esivalmisteluista mainittakoon, että kokenilli ja suopursu olivat vedessä likoamassa yön yli ennen värjäystä.

Kuvassa vasemmalta alkaen: tatti, suopursu, 2kpl kokenilli neutraali, 2kpl edellisen ”jälkiväri”, 2kpl kokenilli emäksinen, 4kpl edellisen ”jälkiväri” ja silkit joihin tuli melko samanlainen väri molemmista kokenilliliemistä. Harmaalla ja sinisellä pohjavärillä värjätyt menivät Alinan mukana, eikä minulla valitettavasti ole niistä kuvia. Ehkä myöhemmin. :)

Varvuista liemeksi

Juhannuksena seikkaillessani maaseudun rauhassa ja erään järven rantaryteiköissä tuli mieleeni, että suopursustahan taisi saada jotain kivaa väriä aikaiseksi. Samoilla mailla oli myös runsainmitoin kanervaa ja sitten pitikin jo kaivaa nettiä puhelimesta esiin, että mitäs näillä värjäämisestä sanottiinkaan. Osuin tälle sivustolle . Niimpä sitten isolla kädellä harvensin luontoa kanervista ja suopursuista, jopa niissä mitoissa, että auton takakontti oli aivan täynnä molempia. Nettisivuilla taisi olla jossain maininta vielä siitä, että vuoden värjäyskasvi on varvut. Siis aivan teemassa menin.

Vietin sitten juhannuspäiväniltaa repimällä oksia varsista irti ja katkoin ne pieniksi palasiksi, laittaen ne kahteen isoon minigrip-pussiin. Molemmat tietenkin omaansa. Sain vinkkiä, että minun tulee vielä kuivattaa varvut kunnolla, jotta ne eivät homehdu pusseissa. Laitoin ne sitten pariksi viikoksi parvekkeelle sanomalehtien päälle. Tunkiessani varpuja takaisin pussiin ne napsahtelivat hyvin katki-poikki, joten saatoin olla varma niiden kuivumisesta.

Kahden viikon päästä Nuijasota-tapahtumassa sain sitten kattiloita ja muita värjäykseen tarvittavia ainesosia lainaan/käyttööni ja aloittelin itsekseni edellä mainitusta nettiosoitteesta poimituin ohjein värjäämisen. Pussit painoivat kuivana enää 800-900g väleillä, mutta tein silti liemet sen mukaan kuin varpuja olisi ollut 1 kilo kutakin. Liuotin molempia kaksi päivää Kavalahden järven vedellä täytetyissä ämpäreissä. Tämän jälkeen kaadoin liemet varpuineen kattiloihin ja aloin nostamaan lämpötiloja.

Keittelin varpuja ja siivilöin liemet kolmen tunnin keittämisen jälkeen. Tämän jälkeen jatkoin ohjeiden mukaisesti. Ikävästi vain keittoliesi napsahteli pois päältä, kun lieden mielestä hän kuumeni liikaa. Tästä syystä koko prosessi värjäämisessä vei koko päivän. Olin aivan uupunut illan pimeytyessä, kun laittelin tavaroitani pois. Siitäpä syystä menin sitten heittämään vahingossa suopursuliemen pois, vaikka minun piti siitä seuraavana päivänä yrittää värjäillä lisää lankoja.

Tulos ei ollut sitten sitä mitä toivoin saavani. Kanervasta ohjeen mukaan piti tulla tummanruskeaa ja suopursusta pronssinruskeaa. Mielestäni kanerva on enemmänkin keltaisen ruskeaa tai vihertävä sinappi ja suopursusta tuli tummaa, messingin ruskeaa. Lankana kanervassa oli Turun keskiaikamarkkinoilta eräästä virolaisesta liikkeestä ostettua luonnonvalkoista lampaan lankaa ja suopursussa taas oli ahvenanmaanlampaan lankaa.
Näin jälkikäteen mietin, että oliko ahvenaanmaanlampaan lanka harmaata eikä valkoista. Fiksuna tyttönä en sitten ottanut itselleni mallipätkiä langoista ja vyötteet ovat kenties tuolla jossain keskiaikakamojeni keskellä hukkapiilossa. Olin vaan niin innokas tekemään oman ekan värjäykseni. Tosiaan tulos ei ole sitä mitä toivoin eikä langat ole minun värimaailmaani oikein sopivia. Toki olen saanut kehuja, että aivan ihanat värit siitä huolimatta. Ja olenkin erittäin iloinen ja ylpeäkin hieman omista ekoista langoistani.

Saapa nähdä mitä ensi kesänä sitten keksin. Kuitenkin tuosta keittolevymenetelmästä tulee päästä eroon. Se ei vaan toimi. Kannustan kaikkia siis tekemään tustustumisretkiä värjäyksen mielenkiintoiseen maailmaan.

Lisää punaista. More red.

Sieniä ja kirvoja. Mushrooms and cochenil.

Se punaisen himo on ollut ihan kauhea, mutta alkaa talttua. En voi kylliksi ylistää ja kiittää Tertun vinkkejä punaisen värin aikaansaamisessa. Ilonan sanoin: tuo yksi lankahan on aivan liekeissä.
Ja tällä kertaa kameran värit eivät valehtele. Padasta tuli kirkkaan hehkuvan punaista, tummaa punaista ja hauskaa, vähän pinkkiin taittuvaa vaaleampaa roosaa.
Värjätyt langat olivat Virtain Villan valkoinen ja tumma harmaa ensimmäiseen väriin, sitten kertaalleen värjätty hailu lila ja plätky beige toiseen värjäykseen. Ja kolmanteen meni vielä vähän plätkyä.
Ja mitä oli padassa:

n. 500 g lähes mätiä veriseitikkejä ja muutama verihelttaseitikki
130 g kuivattua verihelttaseitikin lakkeja
13 g kokenillia

Liotin sieniä kolme vuorokautta. Murskasin kokenillit ja liotin niitä vuorokauden.
Yhdistin aineet ja keitin parin tunnin ajan hyvällä lämmöllä eli reilusti kiehuen.
Siivilöin. Lisäsin 40-asteiseen liemeen 200 g ESIpuretettua lankaa ( aluna + viinikivi)
Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja sammutin lieden. Annoin jäähtyä kolme tuntia. Valutin ja annoin kuivua hetken. Huuhtelin. Viimeiseen huuhteluun tippa etikkaa.
Jälkiliemeen laitoin 200 g kertaalleen värjättyjä lankoja. Sama kaava; tunnin verran 80 asteessa, ja jälleen jäähdytys liemessä.
Kolmatta lientä varten lisäsin sienet takaisin liemeen ja keitin toiseen kertaan. Siivilöin ja värjäsin.

Ja hyvänen aika tuota väriä!!
Tuota punaista saisi myös kokenillilla ja tinasuolalla, mutta kun se on kauhea myrkky, niin en sitä käytä. Onneksi on muitakin konsteja :)
Nyt.... se okrakääpä on löytämättä!

* * *

I have had a lust for red. I had to learn how to make it!!
Thanks to Terttu, now I know. She has given me valuable tips and I can not thank her enough.
So I managed to make the red of all the reds. And dark red. And pinkish rosa.
I had white and grey yarn in first dyebath, then two plain overdyes in second and I made also third dye.
in the pot I had

500 g fresh Cortinarius sanguineus
130 g dried Cortinarius semisanguineus (not them legs, they make dye yellow)
13 g cochenill

I soaked mushrooms for 3 days. I grinded the cochenil and soaked overnight and added to mushrooms.
Then I boiled them two hours and strained the vat.
I had premordanted 200 g yarn, white and grey (alum + cream of tartar)
those I added in when the vat was about 40 C.
Heated it to 80 C and let simmer about an hour and let the yarn cool in the vat.
I rinsed the yarn when it was cold and a bit dry already and to the second rinse I added a dash of vinegar.
To the second dye I added once dyed yarn, so it did not need any more mordant. Heated and simmered again one hours, let yarn cool in the vat and rince.
For the third dye I added the mushrooms and cochenil back to vat, boiled again, strained and added once dyed yarn. Simmered one hour, and let cool in vat for 3 hours. Rinsed.
And heavens those reds!
I could have tried cochenil and tin salt, but that is such a poison that I do not want to use that. It is great to know that there are other ways to make it.
Now... where is that Hapalopilus rutilans....

Look at those reds! The story of that blue is on my blog.
Punaiset värit oikeasti hehkuvat... tässä vierellä viikonlopun muun värjäykset. Sinisen tarina Hibernaatiopesäkkeen puolella.

Punajuuresta.

Näin mahtava näky padassa!!

Kovasti on ollut puhetta punajuurella värjäämisellä. Olen kokeillut sitä ennenkin, mutta toistin nyt tämän eli terveiset keittiöstä. Näin syntyy lanka, jonka väriä voisi kutsua borssikeitoksi.

100 g lankaa
15 g alunaa
5 g viinikiveä
sekalainen määrä (yht. noin 3-5 litraa)
- porkkanan naatteja
- sipulinkuoria
- raakaa punajuurta eli kuoria ja niitä pihassa kasvaneita, jotka ovat liian pieniä muuten käytettäväksi

Keitetään liemiaineksia pitkään haudutellen.
Siivilöidään ja jäähdytetään.
Kun liemi on noin 40-45 -asteinen, lisätään puretusaineet (tai kuten tunnollinen värjäri tekisi, esipuretettu lanka)
Haudutellaan miedolla lämmöllä tunnin verran ja jätetään liemeen jäähtymään.
Huuhdellaan. Viimeiseen huuhteluveteen tilkka etikkaa.
Tuloksena on ruskean oranssi lanka, joka hitto vie, tuoksuu borssikeitolle. Ei sentään tarjoilla smetanan kera...

Ja valmis näyttää tältä. Melkoinen ero.

Ja sitten: tuo ihana väri padassa ei todellakaan näy lopputuloksessa ja kokemus on valitettavasti osoittanut, että sekä sipuli että punajuuri haalistuvat. Mutta mitäs väliä sillä on, värihän se on haalistunutkin !

Jopas jotakin; punaista.

Siinä ne nyt ovat. Minun sienilankani.

Olen himoinnut itse värjättyä punaista jo pitkään. Olen myös hinkunut päästä värjäämään verihelttaseitikeillä tai ja veriseitikeillä.
Tänä syksynä kumpikin asia tuli todeksi.

Kävimme Rikun ja Ilonan kanssa pienellä metsäretkellä pari viikkoa sitten: Riku etsi taulakääpää, me Ilonan ja koirien kanssa huvittelimme luonnossa samoilemalla. Asumme siis keskellä kaupunkia, joten metsäsaarekkeemme on säälittävän pieni. Siis naurettava läntti liikenteen ja asutuksen keskellä.

Riku löysi taulakääpää ja me ihan vahingossa verihelttaseitikkejä. Otimme talteen, ja kyselin gurultani Tertulta vinkkejä. Terttu yllytti kokeilemaan kylmävärjäystä: esipuretettu lanka laitetaan liemeen, jossa on juuri ja juuri kiehumispisteeseen lämmitettyjä sieniä. Näin siksi, että sienen proteiinit kypsyvät eikä kuukaudenkin kestävän prosessin aikana seitikki muutu limaksi.
Ja hyvä puoli tässä olisi se, että sieniä voisi lisäillä sitä mukaa kun löytyy.
No. Minä kuivasin ensimmäiset seitikkini. Sitten Ilona löysi lisää, ja kuivasi. Huomatkaa; jalat ja lakit erikseen! Jaloissa on keltaista väriä, lakissa punaista, joten punaisen hinkuja värjää vain lakeilla.
Ja sieniä löytyi lisää, ihan vahingossa. Nyt minulla oli - kiitos Ilona - vajaa kilo tuoreita lakkeja, noin 100 grammaa veriseitikkiä (oi, sitä haluan lisää) ja muutama kuivattu lakki.

Terttu oli vinkannut, että mädättäminen tekee hyvää verihelttaseitikille; ne ovat punaisimmillaan luonnossakin juuri ensimmäisten yöpakkasten aikaan. Siispä jätin kuulkaa huoneenlämpöön pariksi päiväksi ne jo muutaman päivän ikäiset Ilonan tuomiset. Laitoin kuivatut likomaan..keittiöön.

Parin päivän kuluttua ödööri talossa oli kauhea. Kuivattujen sienten liotusveden pinnassa velloi pinkki limainen vaahto. Vielä päiväksi eteiseen muka viileään... ei hitto!

- Esipuretin alunalla ja viinikivellä 200 g villaa (virtain villan suomenpökkimää, seiskaveikka yök yök yök ei pataani pääse ei). Alunaa oli noin 25 g, viinikiveä 10 g tähän määrään.
- Laitoin punaiset haisevat lakit pataan, keitin toista tuntia oikein kovin.
- Siivilöin sienet pois, mutta otin talteen.
- Laitoin 100 g lankaa väriin. Annoin olla reilun tunnin. Tulin hyvin, hyvin iloiseksi! Padasta nousi tummaa punaista. Huh, onneksi en ahnehtinut sitä toista vyyhteä samaan liemeen.
- Laitoin toisen vyyhden perään, annoin hautua 80-90 asteessa miedolla tulella tunnin ja sammutin virrat. Jätin yöksi liemeen. Aamulla... tiilenpunainen!
- Tein sellaisen huomion, että jälkiliemestä lähti huomattavasti enemmän väriä huuhtelussa kuin ensimmäisestä värjäysestä.

Lisää temppuja:
olikin liottanut sekä tuoreet että kuivatut sienten jalat reilun vuorokauden ajan. Niistä irtosi heti voimakkaan keltainen väri liemeen.
Lisäsin ne jälkiliemeen sekä kertaallen keitetyt lakit. Kiehuttelin reilun tunnin. Jäähdytin lankaa työpäivän verran (jep, arkena väripata lämpiää kello 7...) siivilöin, ja lisäsin sitten edelleen lämpimään liemeen 15 g alunaa ja 5 g viinikiveä... olin laiska, en jaksanut esipurettaa - ja 100 g valkoista villalankaa.
Keittelin hiljalleen tunnin verran, sammutin tulet (tässä vaiheessa kello oli noin kuusi illalla) ja tein sisällä käsitöitä.
Viiden tunnin kuluttua, siis kello 23 hain langan sisään, huuhtelin ja totesin värjänneeni erittäin kauniin oranssin.

Nyt... pakkomielle ajaisi metsään. Ei sitä veriseitikkiä kellään sattuisi olemaan?

Sinipuu

Oi onnea, kun löysin tämän ihanan ihmepuun! Iitin värikeskuksesta mukaan kaappaamani lastupussi lunasti kaikki lupaukset.



Liotin lastuja lähdevedessä kolme päivää ennen tositoimiin ryhtymistä. Kuvassa tosin jo langatkin kyydissä, mutta tarkoituksena näyttää mikä mainio väri! Melko etsimättä mieleen tulee kaikenmaailman noidankattilat...



Aluksi värjäsin harmaata Virtain villaa ja valkeaa Nallea molempia 100g. 200g sinipuuta (hups kun laitoin vahingossa kaikki!) ja ohjeen mukaiset 60g alunaa (määrää hieman ihmettelin kyllä) mutta soodaa en halunnut laittaa aluksi lainkaan joten peehoo keikkui siellä ykkösen tietämillä. Miten lienee valonkesto ym. tämän johdosta, mutta väristä tuli tosi kaunis punavioletti.



Toiseen erään en lisäillyt muuta kuin soodaa sen verran että ph nousi 7 hujakoille. Tuloksena sinisempi vaalea violetti, lankana ohutta valkoista Nallea.



Vasemmalla kuvassa loppuliemiin heitetty pieni vyyhti alunperin keltaista (pietaryrtti) lankaa, kokeilin millainen harmaa siitä syntyy. Ja kun oikein vielä tiristin, sain tehtyä myös kuminauhaa. Ja selityksenkin sain: liikaa soodaa holahti siinä tiimellyksessä kun minä kehno ravistelin sitä pussia kattilan päällä ja se lopsahti. Mutta ei hätää, se oli vain 20g vyyhti jonka olinkin valmis uhraamaan tieteelle... (ei nyt ihan Myytinmurtajat-meinikiä, mutta melkein. Terassilla lisäksi porisee tinaliuska suolahapossa... älkää kysykö mitään... emme valmistele pommia emmekä intialaista kosmetiikkaa, sen verran voin Miehen touhuista kertoa.)

Morsinkosato on korjattu. Woad harvested.

Kasvaa, tosin väärässä paikassa. Värjäykseen käytetään ensimmäisen kesän kasvustoa. Growing in wrong place. The first years leaves are the ones that gives blue.

Morsinko näyttää viihtyvän hiekkamaassa, sillä hyvään multaan kylvetyt eivät ole kasvaneet, mutta sen sijaan kasvin itse kylvämät siemenet itivät hyvin puutarhan hiekkakäytävillä. Saimme siis Annikan kanssa kerättyä ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeita täyden ämpärillisen. Siis noin 1,5 kiloa.

Seems that woad loves sand, not good compost. The ones I have planted in good, rich soil did not grow properly, but the seeds seem to like my gardens sand areas... so thanks to that, we had a bucket full of fresh woad leaved. That is about 1,5 kilos.

We got woad. Meillä on morsinkoa.

Siispä: lehdet revitään ämpäriin, kaadetaan päälle kiehuvan kuumaa vettä niin, että vesi tulee jo yli eli ämpäriin ei jää happea ja kansi päälle. Odotetaan 20-4o minuuttia.

So; teart the leaves to a small pieces, put them in a bucket that can stand heat at pour it full of hot boiling water. The water should even come over , so that there is no oxygen left in and then close with air tight lid. Wait fot 20-40 minutes.

Siivilöi liemi ja laita uutettu liemi kattilaan. Jos on kylmä päivä, pidä pientä lämppöä kattilan alla, liemen pitäisi olla noin 50-55 astetta mutta ei sitten yhtään yli. Lisää pesusoodaa muutama ruokalusikallinen eli kunnes liemen pH on 9-10. Vatkaa sitten lientä vimmatusti 5-15 minuuttia. Pintaan nousevan vaahdon pitäisi olla sinistä.

Strain the liquid and put it in the kettle. If it is a gold day, keep some heat under, the temperature should me about 50-55 celsius, but NO over that. Whisk the vat 5-15 hard so that there comes blue bubbles on surface.

Ja sitten vispataan. And then we whisk.

Lisää sitten natriumditioniitti. Käytä kumihanskoja äläkä imppaa ainetta. Älä myöskään tunge sitä silmiisi. Se on myrkyllistä. Mittaa ainetta 14 g / kilo lehtiä. Sekoita vesitilkkaan ja lisää liemeen. Jätä kannen alle odottamaan 40 minuutiksi.
Jos et saa puhdasta ainetta, osta ruokakaupan pesuhyllystä pyykinvalkaisuainetta, kuten Back to white Nitoria tai Beckmanin vastaavaa. Katso tuoteselosteesta, kuinka suuri natriumditioniitin pitoisuus on ja laske tarvittava määrä sen mukaan.

Add natrium hydro sulphate. Use rubber gloves, do not inhale the stuff of do NOT put it in your eyes. It is very poisonous.
Measure 14 g / 1 kg leaves. Mix it into a small amount of warm water and add to the vat. Put the lid on and wait for 40 minutes.
You can get that stuff from store, if actual poison is not available: for example Nitor Back to white is almost pure natrium hydro sulphate. See the product data sheet and look what is the content of natrium hydro sulphate. Calculate how much you will need.

Sitten vain kasteltu lanka sekaan, 15 minuutin odotus ja sieltähän tulee sinistä lankaa. Tai siis ensin vihreää, mutta ilman happu muuttaa sen siniseksi.
Tai jos sinne laittaa keltaista lankaa, tulee vihreää.
Meidän 1,5 kiloamme värjäsi 600 g lankaa. Jos olisi ollut lisää lankaa, olisimme voineet saada keltaista ja tarina kertoo, että sen jälkeen tuleekin punaista. Se ihme on vielä kokeilematta.
Siispä: kasvakaa, morsingot! Minä soitan sillä välin kehräämölle!

Then just dip the wet yarn in for 15 minutes and there comes the blue yarn. First it is green, but the oxyxen will turn it blue. If you use yellow yarn, you get green yarn.
Our 1,5 kg dyed 600 g of wool. If we had more yarn, we could have had yellow with woad and the legend tells that after that comes reds!
Since that miracle is yet un-experienced, grow my woad, grow. Meanwhile I will call yarn mill!

Vihreää? Is it green?

Ei, vaan sinistä. Paitsi jos värjätty lanka oli keltainen.
No, it makes blue. Unless the dyed yarn is yellow.

Ps. Lukijakysymys: miten morsinkoa voisi säilöä?
Jenny Dean (legendaarinen värjäri) kertoo seuraavaa: tee väriliemi puolivalmiiksi eli siihen vaiheeseen, kun pistät soodan sekaan ja vatkaan. Ei lisätä natriumditioniittia, vaan kaadetaan liemi kestävään astiaan, jonka voi sulkea ilmatiiviiksi. Siis kaadetaan astia täyteen lientä ja vähän yli, tiukka kansi tai korkki päälle ja talteen. Kun on aikaa värjätä, laitetaan liemi kattilaan, lämmitetään 50-55 asteeseen ja lisätään natriumditioniitti. Odotetaan ja värjätään. En ole kokeillut, luin kirjasta. Onnea kokeiluun!

Ps. Question from a reader: can I somehow storage woad?
Yes, says Jenny Dean (legendary dyer). Follow the instruction to the phase where you put the soda and whisk the vat. DO NOT add the natrium hydro sulphate.
Pour the vat in to a container which you can close air tight. Pour in so much that vat comes a bit over, so that there is no oxygen in the contaider. Close the cap and storage.
When you want to dye, reheat vat to 50-55 celsius, add natrium hydro sulphate, wait and dye.
I have not tested, but this is what the book says. Good luck for testing.

Pähkinää ja kesäkukkia perinnepäivänä

Kesän värjäilyt olivat houkuttimena esillä. Aika hienoja on tullut tehtyä...vielä jos raaskisi käyttää ne johonkin! Siellä on rivissä kokenillia, omenapuuta, krappia, indigoa, lupiinia, sipulia ja kotkansiipeä ainakin.

Hollolan kirkonkylällä järjestettiin 13. elokuuta perinnnepäivä ja olimme Mintun kanssa siellä esittelemässä värjäämistä. Levitimme rekvisiitaksi kesän värisatoa ja värjäilimme päivän aikana kolmessa liemessä vajaan kilon lankaa.
Oli aika hauskaa huomata, miten valtavasti ihmisiä kiinnosti luonnonväreillä värjääminen. Vastailimme hyviin kysymyksiin ja saimme hyvää palautetta työnäytöksestämme.
Kiva juttu kaikenkaikkiaan.
Lieminä meillä oli saksanpähkinää, jauhettua krappia ja omasta pihasta aamukasteessa kerättyjä keltaisia värejä, eli samettiruusua, keltasauramoa ja väriresedaa. Keltainen väri onnistui yli odotusten, pähkinä jäi turhan vaaleaksi. Sellaista se värjääminen on. Ei koskaan tiedä mitä tulee.

Aika hienossa pihapiirissä värjäilimme. Riku teki ruokopillejä ja Ilona kutoi sukkaa.

Värjäyspadat porisevat Nuijasodassa

Tervehdys arvon kiltalaiset!

Nuijasota lähenee aivan  huimaa vauhtia ja pian on taas yhteisen värjäyspajan aika.
Tänä vuonna keskitymme siniseen väriin; aikaisemmista vuosista hieman poiketen luvassa siis keittövärjäyksen sijaan kyyppivärjäystä. Väriaineet, apuaineet ja langat vanhaan tapaan pientä korvausta vastaan pajaemännältä. Lankana Wetterhoffin Veeraa ja Virtain Villan kaksisäikeistä. Jos omia lankoja löytyy, ne saa mieluusti ottaa mukaan Nuijaan.
Varsinaisen kurssipäivän aikana emme ihan hirveästi ehdi värjäämään, mutta patoja saa minun puolesta käyttää muina päivinä itseohjautuvasti. Se vaatinee jonkin verran yhteistoimintakykyä ja muiden huomioon ottamista, mutta sehän ei ole temppu eikä mikään, mehän olemme aarnikansaa. :)

Teitä tervehtien,

Kaukameeli

Laiskuuden ylistys eli keltaista horsmasta

Laitoin horsman lehdet ja varret kattilaan lojumaan sateeseen. Kolmen päivän kuluttua muistin ne ja keitin tunnin verran. Unohdin liemen taas, illalla se oli viileää ja ihan törkeästi vain upotin siihen kuivat langat. Seuraavana iltapäivänä muistin jälleen että jotain on kesken, nostin ph:n nelosesta (olipa hapan sade!) jonnekin 7-8 tietämille. Lisäsin alunaa 10g. Sielläpä kattilassa virui tunnin ja katsokaa miten kaunis keltainen!

JATKOA SEURAA:

"Ylpeys, lankeemus ja sen välissä......"

Minä tahvo menin vahingossa huuhtomaan sen horsmalangan meidän raanavedellä (siis edelleen rautapitoisuus rautanaulan luokkaa)! Tuloksena ylläripylläri tumman oliivinvihreän ja kauniin metsänvihreän sekoitus, aivan kädenkäänteessä!

Valokestoa, tai sitten ei...

Kuvaa kaksiviikoisesta kokeilusta: punajuuri, aronia ja sininen lupiininkukka.
Kommenttini: höh.

Lupiininkukkasia kuparilätkän kanssa

Pitihän tämäkin kokeilla. Sinisiä lupiininkukkasia ämpärillinen, 4x6cm kokoinen pala vanhaa grafiikanlaattaa (kuparia), ja alunaa. Melko vihreä, vedenvihreä sanoisin.
Auringossa pari päivää köllötellyt lankakokeeni on osoittanut jo, että lupiininkukka haaltuu ja sinisestä tulee vihreää. Mutta kaunista vihreää!

Lupiininsinistä

Ensimmäinen värjäys meni siis pieleen, mutta mitäs tästä sanotte? Riivin kukkasia vajaan ämpärillisen kattilaan, keitin lähdevedessä ph6 tunnin ja siirsin suoraan esipuretuskattilasta (aluna) kuumat langat hetken kuluttua sekaan (raivasin ensin liikoja kukkasia pois mutten jaksanut olla kovin tarkka). Ph:n pidin edelleen kuutosessa, koska edellisessä värjäyksessä muutos seiskaan teki väristä ihan vihreän. Siinäpä tuo liehui, n. 85 asteen hujakoilla tunnin. Jätän langat kattilaan yöksi ja katson aamulla vieläkö ovat yhtä nätit. Kuparia en voinut laittaa koska se loppui (kotialkemisti ei pysy tarpeitteni tasalla :P) ja samoinhan kävi edellisen erän kuparin kanssa kuin peehoonkin: se viherti langat aivan selvästi. Nyt halusin ihan vain sinistä. Värin kestävyydestä en sano mitään, siihen kai se kupari olisi vaikuttanut myös - mutta teen tästä itselleni Kaarinan puvun nauhaa, haaltukoon sitten vaikka.

Tässä kuvaa edellisvärjäyksestä, siinä näkyy peehoon muutos mielestäni aika selvästi, vasemmalla vielä sinistä.

Yellow? Yellow!

Vanha viisaus siitä että "kasveilla värjätessä ei koskaan voi tietää mitä todella tulee" pitää taas paikkansa.
Tässä Joutsenjärven versio kullanruskeasta, joka syntyy omenapuunkuorella!
Sehän on silkkaa kullankeltaista. Voi pettymys.. tai oikeastaan aika upea väri tämäkin.
Useampi litra omenapuun kuoria (hirveä homma oli)
300 g villalankaa
10 l vettä
30 g alunaa

Liotin kuoria yön yli, seuraavana päivänä keittelin hissukseen 2-3 tuntia. Siivilöin ja jäähdytin. Lisäsin kastellut langat kädenlämpöiseen veteen, lämmitin 40 asteeseen ja lisäsin alunan. Haudutin 80-90 asteessa tunnin ja jätin yöksi jäähtymään liemeen.
Aamulla huuhtelin ja tuli kullankeltaista.

Omenapuu antoi nyt keltaista. Now appelthree gave yellow.

***

Old wisdom that with natural dyes one never knows what to get is true again. Here you have a Joutsenjärvi version of golden brown, whick appletree bark is supposed to give. Is it all gold! Well it is also very nice colour

I have peeled the brances (what a job!!) and had a lot of them (2o l kettle half full)
10 l water
300 g woolen yarns
30 g alum

I soaked the peels overnight and cooked them next day 2-3 hours.
I then straided peels off and cooled the liquid. Added the yarns to lukewarm water, reheated to 40 C and added alum. Then I left it to simmer for one hour, and cooled the yarns overnight. Rinsed next morning. Got yellow!

***

Nyt odotellaan sitten kylmävärjäyksessä olevan krapin tuloksia.
Puretin 300 grammaa lankaa alunalla ja jätin yöksi puretusliemeen. Olin sekoittanut saman verran krappia kädenlämpöiseen veteen ja jätin senkin yöksi odottamaan.
Aamulla nostin langat liemeen.
Ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä neljän päivän ajan, sitten keli jäähtyi vain 9 asteeseen, joten otin ämpärin sisään eteiseen...
Toivon saavani tummaa punaista, mutta taas siellä näkyy se oranssi vivahde...

***
Krappi kylmävärjäyksessä. Viides päivä. Madder in cold dye. Day five.

Now I am waiting for results form cold dye of madder.
I mondanted 300 g yarn with alum and left the yarn soak overnight. I also mixed 300 g madderroot to good amout of lukewarm water and next morning I mixed the dye and yarn.
I took advantage of the heatwave we had and kept yarn in sunny place for four days. Temperature was about 30 C daytime!
Then the weather cooled in one day to 9 C, so I took the bucket inside ... to my glass covered terrace. I am hoping to get red, but there the orange shade is again...

Jostain syystä

... kaunis muuttuu rumaksi kun laittaa liikaa rautavihtrilliä... ph vaikuttaa väreihin yllättävän voimakkaasti... ylikiehuminen ei vanutakaan lankoja palloksi....

Ja jostain syystä lupiinin jälkiväri ph 8-9 nostettuna soodalla saa aikaan kivan tumman oliivinvihreän. 10g alunaa ja 4g kuparia. Soodan lisäys humahdutti oitis värin syvemmäksi, hauska ilmiö.

Vasemmalla rautavihtrillillä maustettu nokkonen-sananjalka, sitten lupiinin jälkiväri ja itse lupiini, jossa alunaa ja kuparia. Nokkosesta sukeutui kuivuessaan ihan kelpo väri, vihreänharmaa, sellainen hiukan kissanharmaa.

Verihelttaseitikki sentään!

Tässäpä tämä omituisuus. Haaleanvaalea pinkki syntyi samoilla eväillä kuin tuo varsinainen tuotos eli kaunis punaruskea. Keinokuitua, vai mitä mieltä olette? Pitäisiköhän tehdä polttotesti...?

Itse seitikki meni näin:
- 1kg verihelttaseitikin lakkeja pakastimesta, sulatus ja liotus yön yli lähdevedessä johon lisäsin etikkaa kunnes ph 4 (jostain olin saanut tämän päähäni), keitto 1 tunti ja jäähdytys
- heitin kyytiin 100g märkää purettamatonta lankaa lojumaan pariksi tunniksi hellan vapautumista odotellessa (Keittolevy ulkona! Haju on siis melkoinen!)
- Lämmitys, 40 astetta ja kyytiin 15g alunaa ja 7g viinikiveä
- tunnin verran 85-90 astetta ja jätin langat vielä odottelemaan, ihan vaan laiskuuttani tunniksi sinne veteen
- valutus ja huuhtelua vaille valmis lanka on nätti kuin nasse pienenä, kirkas ja kaunis punaruskea. Etikka on loppunut huushollista, mutta ihana tuotos saa vielä happamen huuhtelun ennen loppukuivausta. Huomenna ehkä, jos pääsen kauppaan ja vielä veneelle huuhtelemaan..... vai tarvitseeko etikkaa?

Tinasuolaa ei ole, pitää käydä itse tekemään... kuparisulfaattia on jo tehty. Kuka apteekkia kaipaa kun kotosalla asuu alkemisti?



Morsingot ovat käyneet kasvamaan, mutta hujottavat kukkinensa sangen komeasti. Vahingossa unohdin siis kylvää viime vuonna uusia siemeniä.. No ensi vuonna siis niitä ruusukkeita taas saa, ja sitä seuraavana ja... Mutta ei kukaan tahtoisi tulla kitkemään mun pajupellot?

Tämä pitää siis muistaa järvelle mennessä! Huuhtelen järvellä vasta "puhtaat" langat, kun tuo meidän vesi tuppaa loppumaan aina loppumetreillä.

HAM (jolla on aatoksissa jo seitikin jälkivärit)

Tervehdys Kurkipellolta!

Ensin haluan esittää suurkiitokseni mm. Kaukikselle ja Sahralle jotka ovat minua opastaneet liemienkeittelyn saloihin! Tämä aihe on asustanut takaraivossani lapsesta saakka ja vihdoin on koittanut toteuttamisen hetki.

Kuvassa viime päivien värjäystuloksia, vasemmalta lukien lupiini (keskellä ensimmäisen erän 100g, vaaleampi), aronia (ph 11), kokenilli ja sen jälkiväri (oi!), krappi jälkiväri+sipuli (luonnossa oranssimpi), kokenilli ja viimeisenä kylmävärjätty krappi. Viimeksi mainittu ei käynyt kunnolla, vasta loppuvaiheessa sain liemeen ytyä (kuvaa ei ole mitenkään kruusattu, mulla on uusi kone ja hyödylliset ohjelmat vielä hakusessa). Aronia on tänään pesun ja kuivauksen jälkeen oikeastaan syvän harmaata, kaunista sellaista - ei niinkään violettia tai sinistä kuten kuvasta saattaisi päätellä.

Vetenä ehta kirkas lähdevesi, puretus tavanomaisilla aineilla. Tuo ikivihreä syntyi oman pellon lupiineista, enkä tiedä mitä tein oikein kun siitä tuli noin nättiä.

Kävin eilen illalla rannalla huuhtomassa marseillesaippuan jäänteet pois noista vyyhdeistä, laiturilla oli lysti olla tämän sateenkaaren kera! Eli loppusilaus on järvivesi ja tilkka etikkaa. Pistän valonkestotestiin noita lankoja, siitä myöhemmin.

Päämenetelmäni lienee toistaiseksi unohtaminen, ainakin mitä ph:n mittaamiseen tulee vaikka minulla on tuhti nippu hienoja liuskojakin sitä varten. Lähdevesi on ph6.

Tällä hetkellä kattilassa porisee verihelttaseitikkiä ja jo mietin eikö tämä into ikinä lopu. Eihän?

HAM

Vihreän timantin metsästys. Hunting green.

Ihan selvä ero... kolme vyyhtiä, laidoilla pelkällä kuparilla ja keskellä alunalla ja kuparilla puretettu lupiini. Totally different... three skeins, ones on the both sides had only copper mordant, the one at the midde got alum and copper. Lupinus polyphyllus aka lupine.

Terveiset värjärikansalle Joutsenjärven rannoilta!
Olen jälleen metsästänyt vihreää väriä enkä mitä tahansa vihreää, vaan sitä legendaarista neonvihreää, jota vahingossa toissa keväänä teimme.
Lupiinia on keitetty nyt kahteen kertaan ja kirkkain vihreys odottaa vielä tuloaan, mutta tulipahan todistettua että

paljon lupiinia
ämpärillinen vettä
100 g villalankaa
10 g alunaa
4 g kuparivithrilliä

antaa vihreämmän värin kuin pelkällä kuparilla puretettu.
Ja sitten se lämpötila... pahus kun pääsi taas kerran kiehumaan ... lupaava pelkkä-kupari-vihreä muuttui tummemmaksi kuin oli mielessä.
Reseptin ohje muutes menee niin että lanka lämmitetään kädenlämpöiseksi, kasteltu lanka lasketaan veteen, lämmitetään 40 asteeseen, lisätään aluna, kypsytetään 80-90 asteessa tunti ja lisätään kupari noin puolivälissä.

****
Greetings from Joutsenjärvi! I have once again been hunting green. Not just any green, but the legendary almost neongreen we did with Elzebeth two years ago. I have now been cooking lupine twice, had some nige greens but The Green still waits to be found. So far I proved that

a lots of lupine
a bucket full of water
100 g woolen yarn
10 g alum
4 g copper sulphate

gives a brighter green than one mordanted with copper only. And then the temperature.. I boiled it.. again. Should be more exact. So the quite promising dye turned a bit dark.
The recipe goes so that you cut the lupines, put it in water to boil for an hour, then strain it and let it cool to 40 C. Add wet yarns, soak alum mordant to a small amount of water and add to the solution.
Let simmer in 80-90 C for an hour, but after about half an hour soak the copper to a small amount of warm water, and add to the solution too. Stew another half an hour and then take pot off the heat, let it cool and then rinse and wash the yarn.

***
Lupiinien lisäksi kattilassa on ollut kotkansiipeä... no myönnetään, innoissani lupiinpusikon perkuussa tokaisin että "nappaan tuosta nuo sananjalatkin mukaan". Kun väripadasta tuli luvatun vihreän sijaan ruskeaa, tarkastin asian ja toden totta sehän oli kotkansiipeä. Komea ruskea!!
Ja näin se syntyi:

reilusti kotkansiipeä
100 g lankaa
15 g alunaa
8 g kuparivithrilliä
vettä

Sananjalat...eikun kotkansiivet pilkotaan ja keitetään 1,5 tuntia. Jätin yöksi liemeen jäähtymään. Aamulla siivilöin. Laitoin kastellun langan sekaan, lämmitin liemen ja lisäsin mömmöt 40-asteiseen liemeen. Tunnin haudutus ja huuhtelu.

Mesiangervo, sanaj... eiku kotkansiipi ja aluna-kupari-lupiini. Meadowsweet, brak... I mean ostrich fern and lupine with alum-copper.

***
I have also ben cooking ostrich fern Matteuccia struthiopteris. While I was collecting the lupines, I noticen the plant and said "hey, bracken gives green (Pteridium aquilinum)."
So I cooked that also and when the result was beautiful brown instead od bright green, I cheked the plant... yeah. Ostrich fern!

and this is what I did
a lot of ostrich fern
a lot of water
15 g alum
8 g copper
100 g yarn

Cut ferns to a small pieces and boil for 1,5 hours. Leave to cool in the pot over night. Next day strain and reheat lukewarm. Add wet yarn, heat to 40 C, add mordants and simmer for one hour. Let cool, and rinse.

***
Sattui tontin kulmalla kasvamaan mesiangervoa... pataan!

sylillinen mesiangervoa (kaikki kukkanuput pois, sitä sotkua ei kestä kukaan)
100 g lankaa
20 g alunaa
vettä

Pilkoin kasvit, jätin yöksi likoamaan. Aamulla tulet taas kattilan alle, keittelin 1,5 tuntia. Siivilöin ja jäähdytin 40 asteiseksi. Lisäsin alunan ja kastellut langat. Keittelin tunnin. Jätin jäähtymään liemeen. Huuhtelin.

***
Well, since meadowsweet Filipendula ulmaria is growing on our own yard, I put it in the pot also.

a big bunch of meadowsweet (take ALL flowers or buds away, they make a mess)
water
100 g yarn
20 g alum

Cut the plants, soak in fresh water over night and boil 1,5 hours. Strain, cool, add wet yarns to lukewarm water, heat to 40 C, add mordant and simmer one hour. Cool and rinse.

***

No oli sitten sitä Hämäläisten sisarusten runsain mitoin hankkimaa sipulinkuorta joten... pataan! Haalistuu auringossa, mutta jos laittaisi enempi, tuumailin.

ihan hitosti sipulinkuoria
paljon vettä
200 g lankaa
20 g alunaa
10 g viinikiveä

Keitin ensin kuoria hajamielisesti varmaan pari tuntia. Tein sinä aikana lautanauhaloimen. Siiviöin kuoret pois, jäähdytin liemen. Noin 40 asteessa lisäsin langat ja puretteet. Hauduttelin tunnin. Jäähdytin liemessä. Huuhdoin. Tuli komeeta ja heti alkoi harmittaa se huono valonkesto.

Session saldosta 300 g eli yksi lupiini, mesiangervo ja sipuli ovat osa Projekti Jullanaa: olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja värjäilen sisarusten lankoja, tytöt kun ovat olleet luotettava punasipulin lähde, kiitos hyvien kauppasuhteiden.

Työ pihalla jatkuu. Kasvihuoneessa on musta saavi ja siellä krappia! Ja näenkös minä nokkosta tuolla...

***
Well, since I started... I have a lot of dry onion skins, the yellow ones. Even the colours shades in the sun... If I just put huge and enourmous amount of onions... In to the pot they went!

huge amount of onion skins (about 2-3 l)
a lot of water ( 10 l)
200 g wool yarn
20 g alum
10 g cream of tartar (makes it brighter)

I boiled onions maybe two hours. Straided the liquid, cooled, added the wet yarn, heated to 40 C and added the mordants (allways soaked in warm water). Simmered one hour, cooled and rinsed.
And the colour was great and at the same second I felt sorry that it will not last in the sun that nice.

From this whole session 300 g yarns are part of Project Jullana-sisters: they have been my source of onion skins, specially the red onions. One of them was working in a food store :)
Now I am dying them their yarns.

My work continues: in out greenhouse I have a black tub and madder in it! And do I see also some nettle growing there...

Keltasipulin kuoria. Hitosti. Aluna + viinikivi. A lot of onion skins (yellow). Alum + cream of tartar.

...samaan aikaan omenapuun alla.... on tämä kesä ihanaa aikaa! Meanwhile, under the appelthree.. Summer is wonderful time!!

Unikankareen värjäyspäivä

Parin viikon takaisena sunnuntaina kokonaista 13 värjäriä tai muuten aiheesta kiinnostunutta kokoontui takapihallemme viettämään savun ja pihdan tuoksuista iltapäivää värjäyskattiloiden äärellä. Keväinen luonto oli tuolloin jo mukavasti vihreä, mutta värjäilimme kuitenkin vielä menneen vuoden antimilla, omenapuun kuorella sekä kuusen ja pihdan kävyillä.

Liemien poristessa kattiloissa Unikankareen vouti Gytha hääräili keittiössä apulaisineen ja päivän aikana saimmekin perinteisen sahramileivän ohella maistaa muun muassa olutjuustoa. Lisää Gythan experimentaalisista kokkauksista kannattaa käydä lukemassa hänen blogistaan

Ylempi kuva: Noin puolet päivän saldosta vielä hieman kosteana, tästä huomaa hyvin eri lankojen erilaiset värjäytymisominaisuudet. Vasemmalta alkaen ensimmäiset ruskeat pihdan käpy, keltaiset omenapuun kuori (ensimmäinen vyyhti jälkiväristä), tummemmat ruskeat kuusen kävyn ensimmäinen värjäys ja viimeiset kuusen kävyn jälkiväri.

Alempi kuva: Valkoiseen Novita wooliin näillä väriaineilla saadut värit. Vasemmalta alkaen pihdan käpy, kuusen käpy (1. värjäys), omenapuun kuori (jälkiväri) ja omenapuun kuori (1.värjäys).

Nämä värit saatiin suunnilleen seuraavanlaisilla resepteillä (määrät ohjeellisia, tarkkoja en enää muista):

Vaaleanruskea: 400g pihdan käpyjä liotettiin 10 litrassa vettä kolme vuorokautta ja keitettiin samassa vedessä kolme tuntia (saa kiehua). Kävyt siivilöitiin liemestä, johon lisättiin 20g alunaa sekä 10g viinikiveä ja 200g lankaa. Värjättiin tunti, lämpötila pidettiin 80-90 asteessa.

Ruskea: 1,7kg kuusen käpyjä liotettiin 10 litrassa vettä kolme vuorokautta ja keitettiin samassa vedessä kolme tuntia (saa kiehua). Kävyt siivilöitiin liemestä, johon lisättiin 20g alunaa sekä 10g viinikiveä ja 200g lankaa. Värjättiin tunti, lämpötila pidettiin 80-90 asteessa. Jälkiväriin laitettiin 10g alunaa sekä 5g viinikiveä ja 100g lankaa ja värjättiin myös tunti.

Keltainen: 700g omenapuun kuorta liotettiin 10 litrassa vettä yksi vuorokausi ja keitettiin samassa liemessä (saa kiehua). Kuoret siivilöitiin liemestä, johon lisättiin 30g alunaa sekä 15g viinikiveä ja 300g lankaa. Värjättiin tunti, lämpötila pidettiin 80-90 asteessa. Jälkiväriin laitettiin 10g alunaa sekä 5g viinikiveä ja 100g lankaa ja värjättiin myös tunti.

Yksityiskohtaisemmat ohjeet saa pyytämällä. :) Kiitokset kaikille osallistuneille!

Punaista ja vihreää, kiitos!

Syökää punasipulia ja säästäkää ne kuoret!

Olen jo useana aamuna kävellyt ympäri hiljalleen sulavaa pihaa. Katsellut juuri lumen alta paljastuneesta kukkapenkistä esiin työntyviä sipulikukkien varsia. Se tarkoittaa sitä, että kohta sieltä tulee muutakin -- ekat värjäilyt ovat ihan sillä hilkulla!
Alakerrassa odottaa jo kaksi kiloa lankaa: yksi kilo neulakinnasjuttuihin tarkoitettua Virtain Villan valkoista ja sitten se kilo, joka pitäisi värjätä uskollisille sipulinkuorentoimittajille eli Hämäläisen sisaruksille.
Katri toi kassillisen lankaa viime syksynä ja kysyi, voisiko heittää langat pataan joskus kun värjään. Toki, mitäs väriä saisi olla? No punaista ja tummanvihreää... eli kaksi mulle itselleni suurinta päänvaivaa tuottavaa. Miten saa oikein tosi tosi tosi tummaa punaista ja tosi tosi tosi vihreää?
Reseptejä siis tänne!!!

Punasipulin kuoria - siis vihreän lähdettä - on kertynyt säälittävä nyssäkkä talven aikana eli fetasalaatin syömistä pitää lisätä huomattavasti. Sipulihilloketta voisi keittää -- mutta kuka sen kaiken syö? Punasipulilla voisi kuitenkin aloittaa kauden, samalla kun odottelee että tuoreet värikasvit alkavat kasvaa tuolla ulkona.

Nyt odottelen myös, että kaivoon kertyy vettä. Olen edelleen niin nuuka, etten raaski huuhtoa raanasta tulevalla juomavedellä väriä lavuaariin. Nykyisillä sähkön hinnoilla pitää miettiä sekin, että keittolevy vai nuotio... naapurit äänestänevät keittolevyä, minä kallistun nuotion puoleen, sillä tontilla lojuu paljon pientä poltettavaa.
Hmm... säästeliäästä värjäämisestä ajatus kulkeekin kylmävärjäämiseen... tai siihen hepankakkakasaan, jossa väripata pysyisi itsekseen lämpimänä :)
Hyvä syy ostaa heppa - tai kaksi!

Lisää lueskeltavaa

Ja lisää luettavaa:

Hyvämaiseisena värjärinä tunnetulla Jenny Deanilla on blogi.
Tässä hieman värjäysaiheisia tekstejä

Aivojumppa tekee hyvää: kaikki tietenkin englanniksi.

Surffailua väripadoissa

Talvi. Lunta. Jäätä.
Mutta taas keksin tekemistä lumien sulamista odotellessa.
Aivan voi surffata.
Oletteko huomaneet, että naapurimassa Virossa värjätään ahkerasti?
Nyt tarvitsee enää tietää, mitä tuossakin kerrotaan...
ahkera surffaaja löytää sieltä muun muassa vinkin krapin kylmävärjäykseen, joka siis nimestään huolimatta tarvitsee lämpöä.

http://loodusvarvid.blogspot.com/

Iloista surffausta :)
ja vinkki : onko kellään isoa kakkakasaa tiedossa?
Norjalainen Nille tekee samaa; hän käyttää hepankakkaa. Tuntemani värjärit tekevät tempun a) mustissa saaveissa b) talon aurinkoisella seinustalla c) kasvihuoneessa.

Okei, tässä oikotie.
http://loodusvarvid.blogspot.com/search/label/Krapp

Paljon, mutta liian vähän

Monta väriä, mutta liian vähän!!

Talvi on vielä tiukassa, ja kevään alkava värikausi tuntuu olevan liian kaukana. Nyt on kuitenkin otollinen aika miettiä tulevaa; ensimmäisten värikasvien keruu alkaa heti kun kevät puhkeaa. Kauteen voisi valmistautua tilaamalla lankaa, värjäystarvikkeita ja hiomalla strategiaa.
Itse olen näet oppinut sen, että pitää värjätä enemmän. Etenkin yhtä ja samaa väriä. Tähän asti olen värjäillyt omaksi ilokseni satagrammaisen silloin, toisen tällöin. Joskus padassa on aineksia isompaankin määrään, mutta silti, nyt tuntuu että liian pieniä eriä on tullut tehtyä.
Ja miten tähän tulokseen päädyin?
a) näin Susannan tekemän hienon hartiahupun Pukkisaaren hiidenhirvenhiihdoissa. Se oli tietysti tehty neulakinnastekniikalla ja lanka oli itse värjättyä. Ja sitä oli mennyt enemmän kuin sata grammaa. Siis: pitää värjätä ainakin kaksi vyyhtiä, jos aikoo tehdä hupun. Malli oli nerokas ja Susanna voisi ehkä laittaa tänne kuvan...?

b) Laura Hämärin Lankadontti on julkaissut Sanavyyhti-blogissa mainiot neulakinnastekniikalla toteutettujen huivien ohjeet. Siis yhdellä neulalla on tehty tasoneuletta. Tasoneuleen tekeminen on mahdollista, pitää vain lisätä rivin päässä ja kääntää, kuten opin viime kesänä Ruotsissa. Mutta ... nyt siihen on ohje ja sekös innosti haluamaan vihdoinkin huivin tekemistä. Mutta!!! Lauran isoon kolmiohuiviin on mennyt 250 g lankaa.
Siis: pitääkin värkätä kolme vyyhtiä.

Tämä mielessä jään odottamaan lumien sulamista ja kasvikunnan heräämistä.
Lohduksi hain lahtelaiselta Tiina Kiukaiselta eli Äiti Puffalta hänen värjäämiään lankoja ja aion niistä nyt aloittaa ensimmäisen kokonaisen neulakinnashuivini.

Ja sitten vielä pieni mainos:
Lahdessa Hotelli Musta Kissa muuttuu käsityöhotelliksi 25.-27. maaliskuuta, kun paikalliset neuleharrastajat järjestävät Kissojen yön.
Luvassa on kaikenlaisia käsitöitä kolme päivää aamusta iltaan. Lankadontin Laura tulee sinne lauantaiksi opettamaan neulakinnastekniikoita, myös edistyneitä sellaisia, kuten kahdella tai kolmella värillä neulaamista.
Jos halukkaita ilmaantuu, tapahtumassa on mahdollisuus kokeilla lautanauhan alkeita.
Tapahtumalla on sivusto Facebookissa ja lisätietoja löytyy tapahtuman blogista .



Huivilankoja: krappia, vuohenputkea ja tuoksuvadelmaa. Oikealla olevat vaaleat ovat oikeasti vihreitä. Hyvä digitekniikka!!

Tervetuloa ! Wellcome!

Pyhän Lyytin kilta on Aarnimetsän värjäreiden kilta, joka on avoin kaikille värjäämisestä kiinnostuneille. Sinun ei siis tarvitse olla kokenut värjäri, pelkkä kiinnostus aiheeseen on hyvä syy seurata killan toimintaa.
Kilta perustettiin joulukuussa 2010 Annanpäivillä, perustajina olivat killanvanhimmaksi (painimalla äänestetty, heh) Sahra, sekä rouvat Elzebeth ja Kaukameeli. Ensimmäiset jäsenet ilmoittautuivat mukaan heti, kun paronitar Eva ja paroni UlfR julistivat killan perustetuksi.

St. Lyyti´s guild is dyers guild here in the great barony, Aarnimetsä. It was founded in December 2010 and it is protected by baroness Eva and baron UlfR.
Founding members are Sahra, Elzebeth and Kaukameeli, but we got more members right after foundating the guild.

Sydäntalven juhlassa pidimme ensimmäisen kokoontumisemme ja päätimme avata yhteiseksi keskustelu- ja tiedotuskanavaksi blogin. Joten tässä tämä! Kaikki jäsenet voivat kirjoittaa blogiin joten halukkaat voisivat lähettää minulle oman sähköpostiosoitteensa, ja minä kutsun sitten käyttäjäksi. Lähetä pyyntö mervi.pasanen (at) gmail.com. Voin myös laittaa tekstit ja kuvat puolestasi sivulle.

At Midwinter Feast we had our first meeting and decided to start a blog, where we can talk about dyes and this will also be our information channel. So here it is!
All members can write , so send me your e-mail and I will send invitation to become a writer. Send request to mervi.pasanen (at) gmail.com. Or you can send texts and pictures for me and I will put them here.

Tavataan täällä ja väripatojen ääressä usein!
Hope to hear from you soon!

Killanvanhin
Sahra