Voihan äklötyksen kauhistuksen ihastus!

Unikankarelaiset kokivat aivan uudenlaisia elämyksiä väripatojen äärellä viikonloppuna Talviyön pidoissa. Niin silmät kuin nenäkin joutuivat koetukselle tattiliemen kanssa, mutta ehdoton hitti oli kokenilli. Tateista mainittakoon että hieman vähempikin mädätys olisi kenties riittänyt, koostumus kun oli kovin kuramainen muutamaa etäisesti sienen jalkaa muistuttavaa juttua lukuun ottamatta. Tämä saattoi vaikuttaa myös lopputulokseen. Tatin ja kokenillin ohella värjäsimme myös suopursulla.

Mutta se kokenilli, mitkä värit! Unikankare koki ennennäkemättömän ällörakastumisen pinkkiin! Mutta hehkutuksesta asiaan. Väittävät että ph:lla leikkimällä kokenillista voi saada hyvinkin erilaisia sävyjä. Hapan vie väriä punaisempaan suuntaan ja emäksinen puolestaan violetimpaan. Violettia emme saaneet aikaan paitsi harmaaseen ja indigolla värjättyyn siniseen lankaan, mikä kannattaa muistaa sillä lopputulos noilla pohjaväreillä oli varsin kiva. Valkoiseen lankaan lopputulos kuitenkin oli... pinkki!

Jaoimme liemen kahtia, koska halusimme testata tuota ph-juttua. Ensimmäisen liemen pyrimme pitämään melko neutraalina. Puretus oli kaikissa värjäyksissä 10% alunaa ja 5% viinikiveä. Ensimmäisellä värjäyksellä saimme tummaa fuksianpunaista, wow! Jälkiväri jos sitä siksi voi sanoa, tuotti kirkkaanpinkkiä.

Toisesta liemestä tehtiin emäksistä soodan avulla. Ph-paperia ei ollut mukana, joten näppituntumalla mentiin. Lopputulos ei ollut mainittavasti violetimpi vaan lähinnä haaleampi ja vaaleanpunainen. Epäilen että toiseen liemeen jäi vähemmän väriainetta, koska liemi jaettiin vasta keittämisen jälkeen. Jälkiväri oli vielä hieman vaaleampi possunpunainen.

Silkkiin molemmista liemistä jäi ällöttävän ihana vaaleanpunainen. :D Liemet otettiin talteen sillä emme ehtineet värjäillä niin kauaa, että väriaine olisi kulunut loppuun ja lankakin alkoi loppua. Ämpärillinen kokenillilientä odottaa nyt parvekkeella uusia kokeiluja. Useimpien ohjeiden mukaan 100g lankaa tarvitsee 10g kokenillia. Tuolla saa sitä tummaa fuksiaa, vaaleampiin sävyihin väriä tuntuisi riittävän loputtomiin…

Ja niin, esivalmisteluista mainittakoon, että kokenilli ja suopursu olivat vedessä likoamassa yön yli ennen värjäystä.

Kuvassa vasemmalta alkaen: tatti, suopursu, 2kpl kokenilli neutraali, 2kpl edellisen ”jälkiväri”, 2kpl kokenilli emäksinen, 4kpl edellisen ”jälkiväri” ja silkit joihin tuli melko samanlainen väri molemmista kokenilliliemistä. Harmaalla ja sinisellä pohjavärillä värjätyt menivät Alinan mukana, eikä minulla valitettavasti ole niistä kuvia. Ehkä myöhemmin. :)

Varvuista liemeksi

Juhannuksena seikkaillessani maaseudun rauhassa ja erään järven rantaryteiköissä tuli mieleeni, että suopursustahan taisi saada jotain kivaa väriä aikaiseksi. Samoilla mailla oli myös runsainmitoin kanervaa ja sitten pitikin jo kaivaa nettiä puhelimesta esiin, että mitäs näillä värjäämisestä sanottiinkaan. Osuin tälle sivustolle . Niimpä sitten isolla kädellä harvensin luontoa kanervista ja suopursuista, jopa niissä mitoissa, että auton takakontti oli aivan täynnä molempia. Nettisivuilla taisi olla jossain maininta vielä siitä, että vuoden värjäyskasvi on varvut. Siis aivan teemassa menin.

Vietin sitten juhannuspäiväniltaa repimällä oksia varsista irti ja katkoin ne pieniksi palasiksi, laittaen ne kahteen isoon minigrip-pussiin. Molemmat tietenkin omaansa. Sain vinkkiä, että minun tulee vielä kuivattaa varvut kunnolla, jotta ne eivät homehdu pusseissa. Laitoin ne sitten pariksi viikoksi parvekkeelle sanomalehtien päälle. Tunkiessani varpuja takaisin pussiin ne napsahtelivat hyvin katki-poikki, joten saatoin olla varma niiden kuivumisesta.

Kahden viikon päästä Nuijasota-tapahtumassa sain sitten kattiloita ja muita värjäykseen tarvittavia ainesosia lainaan/käyttööni ja aloittelin itsekseni edellä mainitusta nettiosoitteesta poimituin ohjein värjäämisen. Pussit painoivat kuivana enää 800-900g väleillä, mutta tein silti liemet sen mukaan kuin varpuja olisi ollut 1 kilo kutakin. Liuotin molempia kaksi päivää Kavalahden järven vedellä täytetyissä ämpäreissä. Tämän jälkeen kaadoin liemet varpuineen kattiloihin ja aloin nostamaan lämpötiloja.

Keittelin varpuja ja siivilöin liemet kolmen tunnin keittämisen jälkeen. Tämän jälkeen jatkoin ohjeiden mukaisesti. Ikävästi vain keittoliesi napsahteli pois päältä, kun lieden mielestä hän kuumeni liikaa. Tästä syystä koko prosessi värjäämisessä vei koko päivän. Olin aivan uupunut illan pimeytyessä, kun laittelin tavaroitani pois. Siitäpä syystä menin sitten heittämään vahingossa suopursuliemen pois, vaikka minun piti siitä seuraavana päivänä yrittää värjäillä lisää lankoja.

Tulos ei ollut sitten sitä mitä toivoin saavani. Kanervasta ohjeen mukaan piti tulla tummanruskeaa ja suopursusta pronssinruskeaa. Mielestäni kanerva on enemmänkin keltaisen ruskeaa tai vihertävä sinappi ja suopursusta tuli tummaa, messingin ruskeaa. Lankana kanervassa oli Turun keskiaikamarkkinoilta eräästä virolaisesta liikkeestä ostettua luonnonvalkoista lampaan lankaa ja suopursussa taas oli ahvenanmaanlampaan lankaa.
Näin jälkikäteen mietin, että oliko ahvenaanmaanlampaan lanka harmaata eikä valkoista. Fiksuna tyttönä en sitten ottanut itselleni mallipätkiä langoista ja vyötteet ovat kenties tuolla jossain keskiaikakamojeni keskellä hukkapiilossa. Olin vaan niin innokas tekemään oman ekan värjäykseni. Tosiaan tulos ei ole sitä mitä toivoin eikä langat ole minun värimaailmaani oikein sopivia. Toki olen saanut kehuja, että aivan ihanat värit siitä huolimatta. Ja olenkin erittäin iloinen ja ylpeäkin hieman omista ekoista langoistani.

Saapa nähdä mitä ensi kesänä sitten keksin. Kuitenkin tuosta keittolevymenetelmästä tulee päästä eroon. Se ei vaan toimi. Kannustan kaikkia siis tekemään tustustumisretkiä värjäyksen mielenkiintoiseen maailmaan.

Lisää punaista. More red.

Sieniä ja kirvoja. Mushrooms and cochenil.

Se punaisen himo on ollut ihan kauhea, mutta alkaa talttua. En voi kylliksi ylistää ja kiittää Tertun vinkkejä punaisen värin aikaansaamisessa. Ilonan sanoin: tuo yksi lankahan on aivan liekeissä.
Ja tällä kertaa kameran värit eivät valehtele. Padasta tuli kirkkaan hehkuvan punaista, tummaa punaista ja hauskaa, vähän pinkkiin taittuvaa vaaleampaa roosaa.
Värjätyt langat olivat Virtain Villan valkoinen ja tumma harmaa ensimmäiseen väriin, sitten kertaalleen värjätty hailu lila ja plätky beige toiseen värjäykseen. Ja kolmanteen meni vielä vähän plätkyä.
Ja mitä oli padassa:

n. 500 g lähes mätiä veriseitikkejä ja muutama verihelttaseitikki
130 g kuivattua verihelttaseitikin lakkeja
13 g kokenillia

Liotin sieniä kolme vuorokautta. Murskasin kokenillit ja liotin niitä vuorokauden.
Yhdistin aineet ja keitin parin tunnin ajan hyvällä lämmöllä eli reilusti kiehuen.
Siivilöin. Lisäsin 40-asteiseen liemeen 200 g ESIpuretettua lankaa ( aluna + viinikivi)
Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja sammutin lieden. Annoin jäähtyä kolme tuntia. Valutin ja annoin kuivua hetken. Huuhtelin. Viimeiseen huuhteluun tippa etikkaa.
Jälkiliemeen laitoin 200 g kertaalleen värjättyjä lankoja. Sama kaava; tunnin verran 80 asteessa, ja jälleen jäähdytys liemessä.
Kolmatta lientä varten lisäsin sienet takaisin liemeen ja keitin toiseen kertaan. Siivilöin ja värjäsin.

Ja hyvänen aika tuota väriä!!
Tuota punaista saisi myös kokenillilla ja tinasuolalla, mutta kun se on kauhea myrkky, niin en sitä käytä. Onneksi on muitakin konsteja :)
Nyt.... se okrakääpä on löytämättä!

* * *

I have had a lust for red. I had to learn how to make it!!
Thanks to Terttu, now I know. She has given me valuable tips and I can not thank her enough.
So I managed to make the red of all the reds. And dark red. And pinkish rosa.
I had white and grey yarn in first dyebath, then two plain overdyes in second and I made also third dye.
in the pot I had

500 g fresh Cortinarius sanguineus
130 g dried Cortinarius semisanguineus (not them legs, they make dye yellow)
13 g cochenill

I soaked mushrooms for 3 days. I grinded the cochenil and soaked overnight and added to mushrooms.
Then I boiled them two hours and strained the vat.
I had premordanted 200 g yarn, white and grey (alum + cream of tartar)
those I added in when the vat was about 40 C.
Heated it to 80 C and let simmer about an hour and let the yarn cool in the vat.
I rinsed the yarn when it was cold and a bit dry already and to the second rinse I added a dash of vinegar.
To the second dye I added once dyed yarn, so it did not need any more mordant. Heated and simmered again one hours, let yarn cool in the vat and rince.
For the third dye I added the mushrooms and cochenil back to vat, boiled again, strained and added once dyed yarn. Simmered one hour, and let cool in vat for 3 hours. Rinsed.
And heavens those reds!
I could have tried cochenil and tin salt, but that is such a poison that I do not want to use that. It is great to know that there are other ways to make it.
Now... where is that Hapalopilus rutilans....

Look at those reds! The story of that blue is on my blog.
Punaiset värit oikeasti hehkuvat... tässä vierellä viikonlopun muun värjäykset. Sinisen tarina Hibernaatiopesäkkeen puolella.