Prologi:
Näyttämö: Kolme noitaa ulkona pimeänä lokakuisena yönä padan ympärillä häärimässä salaperäisiä taikoja mutisten – uups, väärä näytelmä. Siis yksi noita, tai no joku wannabe-värjääjä kai se on, hääräilee kelmeänä päivänä ulkona kattilan äärellä. Ajankohta on toki lokakuu ja tapahtumat levittyvät noin viikon ajalle.I näytös:
Kattilaan sujahtaa 70 grammaa kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja likoamaan ja myöhemmin keittymään. Kun sienistä on saatu aikaiseksi liemi, värjärimme jättää sienet silti kattilaan ja pistää sinne 250 grammaa lankaa. Syynä moiseen lankamäärään on toisessa kattilallisessa kehitteillä oleva tukevampi veriseitikkiliemi, johon se olisikin ollut ihan omiaan, mutta pientä sekoilua on havaittavissa värjärimme toimissa. Tuloksena onkin hieman vaaleampi punainen sävy, kuin oli aie. Mutta sangen kaunis sävy kuitenkin, jota voisi kuvailla vaikkapa sanoilla tumma lohenpunainen. Semmoinen nieriänpunainen. Lientä on keitelty matalahkossa lämpötilassa, noin 70 asteessa.Jälkiväri, joka keittyy korkeammassa lämmössä, noin 80–90 asteessa, on kuitenkin ihan kohtuullisen voimakasta sekin ja himpun verran oranssimpaa lankaa nousee kattilasta, kuivana 100 grammaa.
II näytös:Värjäri liottelee 20 g kuivattuja tiikerikaunosilmiä verihelttaseitikki liemessä (jossa sienenpalaset edelleenkin ovat) jonkin hetken ja keittää lientä n. 90 asteessa. Kun langat, 150 grammaa, lisätään liemeen, niitä keitellään reilun tunnin 75-90 asteessa ja tuloksena on oranssinkeltaista. Kuvitteleeko värjäsi vaan, vai onko väri hieman oranssimpaa sienien vuoksi kuin pelkillä tiikerikaunosilmillä värjättynä?
Jälkivärinä tulee hieman vaaleampaa ja hieman keltaisempaa lankaa 200 grammaa. Värjäri on aiemmin todennut nämä tiikerikaunosilmät sangen väriä antaviksi, siksi hän uskaltaa noinkin paljon lankaa liemeen pistää, ihan hyvin tuloksin.III näytös:
Liemeen, jossa sienen- ja tiikerikaunosilmänraadot edelleen lilluvat, liotetaan mukaan kuivattua ahdekaunokkia. Aiemmin värjätyistä langoista on kaikki mukavasti irtoavat värjäysainekset talletettu takaisin kattilaan. Yllättäen sekaan sopii vielä myös lankaa. Tässä kohtaa kantaesityksen toteuttaja huomauttaa mahdollisille muille näytelmän tekijöille, että ahdekaunokit kannattanee pistää liemeen uimaan harsopussissa tms. sillä niitten saaminen irti langoista on yhtä tuskaa, mikäli liemestä ei siilata värjäysaineita pois ennen värjäystä. Vielä keriessäkin niitä saa langasta nyppiä. Tästä vielä tietämätön värjäri keittelee iloisena lientään korkeassa lämmössä ja samoin sittemmin lientä, jossa on 100 grammaa lankaa. Tuloksena on kullankeltainen väri, joka toisessa vyyhdessä on jopa paatsaman jälkivärin sävyistä.
Jälkiväriäkin irtoaa ja sillä tulee vihertävän keltaista, sillä värjäri lykkää 80–90 asteessa tapahtuneen värjäyksen loppupuolella sekaan 1,5-prosenttisen rautapuretuksen. Muuten, näytelmän tässä toteutuksessa käytetään 10 % alunalla ja 5 % viinikivellä puretettua lankaa.
Epilogi:Näytelmässä käytettävät langat ovat ohutta Pirkanmaan kehräämön lankaa ja Wetterhoffin Veeraa. Jälkimmäistä on tarkoitus käyttää kirjonnassa. Lisäsävyjen saamiseksi värjääjä aikoo jossakin vaiheessa porisuttaa värimorsinko- tai indigopadallisen ja dippailla osan nyt värjätyistä langoista siihen. Samaan aikaan on meneillään myös kokeilu, jossa väriä kehitellään veriseitikistä krapin kautta kokenilliin jättämällä vanhemmat värjäysaineet liemeen. Siinä kattilassa alkaa jo jossain vaiheessa olla melkoinen tungos!
Syysterveisin Magdalen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti